UK: Mitä tapahtui, kun baarien aukioloajat vapautettiin?

Baarien aukioloaikojen vapauttamisesta on keskusteltu Suomessa jo vuosien ajan. Britanniassa samanlaista keskustelua käytiin 2000-luvun alussa, mikä johti lopulta vuonna 2005 baarien aukioloaikojen täydelliseen vapauttamiseen. Aukioloaikojen vapauttamisen vastustajat perustelivat mielipidettään samoilla argumenteilla, joita aukioloaikojen vapauttamisen vastustajat myös Suomessa nykyään käyttävät. Britannian yleisradioyhtiö BBC:n tekemän reportaasin perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että valtaosa vapauttamista vastustaneiden kauhuskenaarioista on kuitenkin osoittautunut vääriksi. Tässä lyhyt yhteenveto BBC:n reportaasin tuloksista:

Seksuaalirikosten ehkäisy on uhrien syyllistämistä

Kampanjassa käytetty juliste.
(Kuva: Sussexin poliisilaitos / sitaattioikeus)

Britannian Sussexin poliisilaitos aloitti aiemmin tällä viikolla uuden mainoskampanjan, jonka tarkoituksena oli vähentää raiskauksia kaupungissa. Naisasiajärjestöjen painostuksen takia kampanja kuitenkin on jo keskeytetty, koska sitä pidettiin "raiskauksen uhreja syyllistävänä".

Kirjoitusvirhe ajoi miljoonayrityksen konkurssiin

Helmikuussa 2009 Britannian viranomaisten piti ilmoittaa, että Taylor & Son Ltd -niminen yritys on vararikossa. Joku kuitenkin mokasi ja viranomaiset ilmoittivat, että vararikossa oleva yritys olisikin Taylor & Sons Ltd, jolla ei ole mitään tekemistä ensiksi mainitun kanssa. Taylor & Sonsilla ei ennen ilmoitusta ollut minkäänlaisia talousongelmia, mutta, ironista kyllä, viranomaisten tekemän virheen takia yritys ajautui pahoihin talousongelmiin, jotka lopulta koituivat sen kohtaloksi.

Ehdonalaisessa ollut vankilaan töissä käymisen takia

The Guardian kertoo lontoolaisesta Ashley Stansfieldista, joka pääsi ehdonalaiseen vapauteen viime elokuussa. Ehdonalaisen rangaistuksensa aikana Stansfieldin täytyi pitää elektronista nilkkapantaa ja olla illasta aamuseitsemään kotonaan. Stansfieldin ehdonalainen meni hyvin ja hän pääsi jo syyskuussa koeajalla autokuskiksi lontoolaiselle kuljetusyhtiölle. Koeajan jälkeen Stansfieldille tarjottiin kuljetusyhtiöstä vakituista työtä, joka alkaisi aamuisin kello 6.15. Stansfield kysyi ehdonalaisvalvojaltaan saako hän mennä töihin, vaikka hänen ulkonaliikkumiskieltonsa loppui vasta seitsemältä aamulla. Ehdonalaisvalvoja näytti Stansfieldille vihreää valoa ja allekirjoitti paperit, joilla tämä sai mennä työpaikalleen ajoissa. Tai niin Stansfield ainakin luuli.

Pelaajan saattaminen kentälle maksaa lapselle satoja euroja

Jokainen jalkapalloa vähänkään seurannut ihminen tietää vanhasta perinteestä, jossa lapset saattavat kotijoukkueen pelaajat kentälle ennen ottelua. Harva kuitenkaan tietää, että monet seurat laskuttavat lasten perheitä tästä kunniasta sadoilla euroilla.

Miksi jokaista rikoksesta epäiltyä ei pitäisi kutsua epäillyksi julkisesti

Suomessa kuulee usein ihmeteltävän, miksi tiedotusvälineet eivät julkaise kovinkaan helposti rikoksista epäiltyjen henkilöiden valvontakamerakuvia, jotka varmasti helpottaisivat epäiltyjen löytämistä. Britanniassa sattunut tapaus antaa kuitenkin tähän kysymykseen hyvän vastauksen.

Perätön raiskausilmoitus pilasi 15-vuotiaan elämän

Brittilehti The Guardian on julkaissut avoimen kirjeen brittimieheltä, jota syytettiin 15-vuotiaana raiskauksesta, jota hän ei tehnyt.

Nimettömänä julkaistun kirjeen kirjoittaja kertoo, kuinka hän 15-vuotiaana joutui hieman häntä nuoremman tytön perättömän raiskausilmoituksen uhriksi. Nuoret kävivät tuolloin samassa koulussa ja päätyivät eräänä perjantai-iltana samoihin kotibileisiin yhteisen ystävänsä luokse. Nuoret nauttivat illan aikana alkoholia ja päätyivät tytön flirttailun jälkeen suutelemaan toisiaan. Yksi asia johti toiseen ja nuoret ajautuivat illan päätteeksi täydessä yhteisymmärryksessä samaan sänkyyn.

Feminismi näyttää hikipajalta

---
Ensimmäinen osa
---
Kerroimme pari päivää sitten naisten oikeuksia ajavan Fawcett Society -järjestön ja naistenlehti Ellen kampanjasta, jossa tunnettuja mieshenkilöitä on kehotettu, enemmän tai vähemmän pakotettuna, ottamaan itsestään kuva "tältä feministi näyttää" -t-paidan kanssa ja lähettämään se sosiaaliseen mediaan. Nyt kampanja on kuitenkin saanut täysin uuden käänteen.

Oletko feministi vai vihaatko tasa-arvoa?

Suomessakin ilmestyvä naistenlehti Elle on aloittanut yhdessä naisten oikeuksia ajavan Fawcett Society -järjestön kanssa kampanjan, jossa kehotetaan tunnettuja mieshenkilöitä kutsumaan itseään feministeiksi. Elle on lähettänyt useille tunnetuille brittimiehille t-paidan, johon on kirjoitettu teksti "this is what a feminist looks like" ("tältä feministi näyttää") ja kehottanut paidan saaneita ottamaan itsestään valokuvan sosiaaliseen mediaan paita päällä. Lähes kaikki paidan saaneista miehistä, joihin lukeutuvat muun muassa monet Britannian eturivin poliitikot, Uuden Sherlockin Benedict Cumberbatch ja 500 Days of Summerin Joseph Gordon-Levitt, ovat osallistuneet kampanjaan. Yksi mies kuitenkin kieltäytyi, mikä on nostattanut raivoa feministipiireissä.

David Cameronia eivät somekampanjat kiinnosta.
Kuva: Willwal / GNU Free Documentation license

Britannian pääministeri David Cameron kieltäytyi viisi kertaa kohteliaasti esiintymästä Ellen t-paidan kanssa, kunnes Ellen toimitus vihdoin luovutti ja tyytyi haukkumaan Cameronin julkisesti. Cameron kieltäytyi kutsumasta itseään feministiksi, mutta antoi lehdelle kuitenkin lausunnon, jossa hän muun muassa kertoi "tekevänsä kaiken mahdollisen poistaakseen [loputkin] esteet naisten tieltä". Tämä ei kuitenkaan joidenkin mielestä ollut tarpeeksi, minkä takia Cameronin niskaan on nyt satanut täyslaidallinen kritiikkiä kampanjaa tukevilta sekä ensi kevään parlamenttivaaleihin irtopisteitä kerääviltä poliitikoilta. Ellen päätoimittaja Lorraine Candy kutsui Cameronin toimintaa "häpeälliseksi" ja sanomalehdet aina Guardianista Daily Mailiin ovat uutisoineet näkyvästi Cameronin kieltäytymisestä. Liberaalidemokraattien puheenjohtaja Nick Clegg ihmettelee, kuinka "joku ei tänä päivänä ja aikakautena ole feministi". Työväenpuolueen puheenjohtaja Ed Miliband jatkaa samoilla linjoilla ja sanoo "feminismin tarkoittavan parempaa maailmaa meille kaikille".

Sukupuolten välinen tasa-arvo on vakava asia, mutta idioottikin ymmärtää, ettei parin ympäripyöreän kommentin pyytäminen julkisuuden henkilöiltä ja heidän pakottaminen parin minuutin ajaksi hölmöön t-paitaan paranna tasa-arvoa mitenkään. Feminismi-sanaan liittyy Britanniassa nykyään samanlainen ikävä vastakaiku kuin Suomessa, minkä takia Cameron pitää itseään enemmän tasa-arvon kuin feminismin kannattajana. Jostakin syystä tämä ei kuitenkaan kaikille riitä, vaan tasa-arvon sijaan pitäisi kannattaa nimenomaan feminismiä, joka herättää useimmissa meistä enemmän mielikuvia positiivisesta erityiskohtelusta kuin molemminpuolisen tasa-arvon ajamisesta. Jotkut, allekirjoittanut ja Huffington Postin (nais)kolumnisti Natasha Hinde mukaan lukien, uskaltavat myös väittää, että kampanjaan osallistuneista julkimoista vain aniharva oikeasti kokee itsensä feministiksi.

Koko kampanjasta huokuu samanlainen "katsokaa minua, välitän tästä asiasta, vaikken tee sen puolesta mitään muuta kuin tämän statuspäivityksen" -tekopyhyys kuin niin monesta muustakin sosiaalisen median kampanjasta. On vaan niin paljon helpompaa ottaa pari kivaa selfietä ja lähettää ne Twitteriin kuin oikeasti tehdä jotakin konkreettista asian puolesta. Konkreettisilla teoilla kun ei koskaan saa naamaansa naisten muotilehden sivuille.

Lue myös tarinan jatko-osa

Mitä ihmiset oikein tekevät internetissä?

Brittilehti Guardian on tehnyt hyvän yhteenvedon Britanniassa vuosina 2006-13 tehdyistä internetin käyttöä koskevista tutkimuksista. Koko yhteenveto löytyy ilmaiseksi Guardianin nettisivuilta, mutta tässä muutama mielenkiintoinen poiminta:

Rowlinggate, eli kuinka kirjat myyvät pelkällä kirjailijan nimellä

The Cuckoo's Calling
J. K. Rowling / Sphere Books

Britannian päivän ykköspuheenaihe, eli J. K. Rowlingin paljastuminen The Cuckoo’s Calling -dekkarin todelliseksi kirjoittajaksi, saa ainakin minut hieman hämilleen. Rowling julkaisi viime huhtikuussa Robert Galbraithin salanimellä salapoliisiromaanin, jossa Afganistanissa haavoittunut ex-sotilas Cormoran Strike ryhtyy yksityisetsiväksi ja saa ensimmäiseksi toimeksiannokseen selvittää hämärissä olosuhteissa tapahtunutta huippumallin kuolemaa. Kirja sai ilmestyessään kriitikoilta hyvin positiivisen vastaanoton, mutta tästä huolimatta kirjaa myytiin maailmanlaajuisesti vain noin 1 500 kappaletta (vrt. esimerkiksi Reijo Mäen vuonna 2011 julkaistu Vares-dekkari Mustasiipi, jota on myyty Suomessa yli 45 000 kappaletta).