Washington Postissa julkaistiin tällä viikolla pitkä ja hieno artikkeli NASA:n rakentamasta uudesta rakettien testitornista. Tämän A-3 -testitornin tarina on oppikirjaesimerkki siitä mitä tapahtuu, kun hallituksen vaihtuessa vanhan hallinnon aloittamat projektit keskeytetään ja tilalle luodaan uusia projekteja, jotka taas keskeytetään uuden hallituksen astuessa palvelukseen. Alkuperäinen tarina on pitkä, mutta olen parhaani mukaan tiivistänyt sen tähän julkaisuun. Linkki alkuperäiseen artikkeliin löytyy kirjoituksen lopusta.
Tarina alkaa vuodesta 2007, jolloin George W. Bush oli Yhdysvaltain presidenttinä ja kongressi oli julistanut ihmisen viemisen Kuun ja myöhemmin Marsin pinnalle NASA:n tärkeimmäksi tehtäväksi. Tämän tehtävän toteuttamiseksi NASA tarvitsi uudenlaista J-2X -rakettimoottoria. Uudenlainen moottori tarvitsi myös uudenlaisen testauspaikan, joten Missisippiin päätettiin rakentaa valtava terästorni, johon luotaisiin keinotekoisesti tyhjiö moottorin testaamista varten. Rakennusprojektia kuvailtiin "yhtenä ihmiskunnan historian mahtavimpana projektina", sen kustannusarvioksi tuli 119 miljoonaa dollaria ja sen piti valmistua loppuvuodesta 2010. Kaikki nämä ennustukset menivät pieleen.
Ensin tuli ongelmia projektin budjetin kanssa. Ensin kustannusarvio nousi 163 miljoonaan. Sitten 185 miljoonaan. Sitten vielä paljon korkeammalle. NASA kuitenkin maksoi uudet laskut mukisematta.
Sitten ongelmia ilmeni NASA:n omassa budjetissa. Vuonna 2004 George W. Bush oli vielä haaveillut amerikkalaisen lähettämisestä Kuuhun jo vuonna 2015, mutta hänen seuraajansa Barack Obaman nimittämä työryhmä laski vuonna 2009, että NASA:n budjetilla Kuuhun ei päästäisi ennen 2030-vuosikymmentä. Seuraavana vuonna Obaman hallinto hylkäsi Bushin aloittaman Kuuhankkeen ja päätti avaruuden valloittamisen sijaan ohjata rahahanat työllisyyden parantamiseen. Koko J-2X -moottoreihin, joita varten koko A-3-tornia oltiin rakentamassa, liittyvä projekti lakkautettiin.
Tässä vaiheessa A-3-tornin piti olla jo valmis 119 miljoonan dollarin kustannuksilla, mutta rakennuskustannukset olivat 200 miljoonan paikkeilla, eikä torni ollut lähelläkään valmistumista. NASA:lla oli puolivalmis testitorni, jonka rakennuskustannukset olivat jo lähes tuplaantuneet alkuperäisestä ja jota ei moottoriprojektin lakkauttamisen jälkeen todennäköisesti enää tarvittu mihinkään. NASA:n täytyi tehdä päätös siitä, lopetetaanko hanke kesken 200 miljoonan tappioiden kanssa, vai rakennetaanko torni loppuun asti ja toivotaan, että taas vallan vaihtuessa hanke puhalletaan uudestaan henkiin. NASA päätti rakentaa tornin loppuun.
Testitorni saatiin melkein valmiiksi lopulta viime kesänä, kolme ja puoli vuotta alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Tornin lopulliseksi hintalapuksi tuli 349 miljoonaa dollaria (noin 285 miljoonaa euroa), minkä lisäksi tornista koituu NASA:lle joka vuosi noin 700 000 dollarin lisäkustannukset. Testitornin saaminen käyttökelpoiseksi vaatisi kuitenkin vielä parin kolmen vuoden lisäasennuksia, joita NASA ei niiden hyödyttömyyden vuoksi ole kuitenkaan ainakaan vielä aloittanut. Kun Obaman hallinto hylkäsi Bushin hallinnon Kuuhun tähdänneen projektin ja aloitti oman meteoriitin pinnalle tähdänneen projektinsa, tuli tornista käytännössä katsoen täysin käyttökelvoton. NASA:lla ei ole tällä hetkellä kehitystyön alla yhtäkään sellaista rakettimoottoria, jota voitaisiin testata uudessa testitornissa. Käytännössä NASA siis maksoi 350 miljoonaa dollaria tornista, jolla se ei näillä näkymin tee koskaan yhtikäs mitään.
Vaikka tämä tapaus sattuikin Yhdysvalloissa, niin perusperiaate on sama myös Suomessa ja kaikkialla muualla demokraattisessa maailmassa. Kun hallitsijoita vaihdetaan muutaman vuoden välein, niin uusilla hallitsijoilla on usein kiire keskeyttää heidän edeltäjiensä aloittamia pitkiä projekteja ja aloittaa itse uusia projekteja, joita seuraavat hallitsijat taas keskeyttävät. Kruunun ja valtikan nopea siirtyminen puolueelta ja poliitikolta toiselle aiheuttaa täysin turhia kuluja pitkäjänteisissä projekteissa. Laskun tästä lyhytjänteisyydestä maksavat lopulta aina veronmaksajat.
Tarinan toinen opetus on se, että julkisten hankkeiden alkuperäinen kustannusarvio on aina paljon pienempi kuin niiden todellinen hinta. A-3 myytiin kansalle 120 miljoonan projektina ja se valmistui 350 miljoonan kustannuksin, Webbin teleskooppia markkinoitiin yhdellä miljardilla ja se valmistui lopulta kahdeksalla, Kansainvälistä avaruusasemaa mainostettiin kahdeksalla miljardilla ja se valmistui lopulta 100 miljardilla... Pelkästään NASA:n historiasta tällaisia tapauksia löytyy loputtomasti, muista virastoista puhumattakaan. Poliitikot ovat varmasti tyytyväisiä saadessaan esitellä äänestäjilleen uudet hankkeensa puolet todellista halvempina, mutta samalla estetään järkevä keskustelu hankkeen todellisista hyödyistä ja haitoista. Suomessa tällaista keskustelua ollaan viimeksi käyty Guggenheimista, jonka nykyinen kustannusarvio on noin 160 miljoonaa euroa. Kymmenen vuoden päästä tätä tekstiä lukevat pääsevätkin vertaamaan tätä kansalaisille myytyä kustannusarviota hankkeen todellisiin kustannuksiin.
Alkuperäinen artikkeli Washington Postin sivuilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti