Onko komediasarjan käsikirjoittaminen hankalaa? Ei ainakaan Yhdysvalloissa, mikäli uskomme Noah Charneyn uusinta artikkelia The Atlantic -lehdessä. Kirjailijana tunnettua Charneyta pyydettiin jokin aika sitten käsikirjoittamaan uutta tilannekomediaa, joten Charney, jolla ei ole aiempaa kokemusta televisio-ohjelmien käsikirjoittamisesta, etsi apua Googlesta. Google ohjasi Charneyn Wise Sloth -nimiseen blogiin, jonka kirjoittaja on tiivistänyt 15 A4-sivun kokoiseen tekstiin suurin piirtein jokaisen amerikkalaisen puolen tunnin mittaisen tilannekomedian juonen.
Amerikkalainen tilannekomedia alkaa parin kolmen minuutin mittaisella introlla, jossa esitellään jakson päähenkilö(t), näytetään jokin hänelle ominainen luonteenpiirre (jotta myös uudet katsojat pääsisivät sisälle juoneen) ja esitellään uusi ongelma tai tavoite (konflikti), joka päähenkilön pitää jakson aikana ratkaista tai saavuttaa.
Tarinan keskiosa on jaettu kolmeen noin viiden minuutin mittaiseen osaan, jotka Charney on nimennyt "ongelmaksi", "sotkuksi" ja "voitoksi/tappioksi". Ensimmäisenä tulevassa ongelmaosassa päähenkilö huomaa häntä kohtaavan ongelman tai tavoitteen ja tekee suunnitelman tämän konfliktin ratkaisemiseksi. Useimmiten jaksoon otetaan mukaan myös sivujuoni, joka esitellään päähenkilön konfliktin esittelemisen jälkeen.
Sotkuosassa päähenkilö yrittää ratkaista konfliktia luomallaan suunnitelmalla, mutta suunnitelma epäonnistuu. Tämän takia päähenkilön täytyy tehdä uusi suunnitelma, jossa hän hyödyntää omia erityispiirteitään. Jos jaksossa on sivujuoni, niin myös sivujuonen päähenkilö käy oman sotkuosuutensa pääjuonen rinnalla.
Voitto/tappio-osassa päähenkilö käy epätoivoiseksi, koska hän on jo kerran epäonnistunut yrityksissään ratkaista konflikti. Jos jaksossa on sivujuoni, niin se saatetaan päätökseen ennen pääjuonen ratkaisemista. Pääjuonen loppuratkaisussa päähenkilö joko onnistuu tai epäonnistuu konfliktin ratkaisemisessa. Jos päähenkilö epäonnistuu, niin hän myöntää tappionsa eikä yritä enää rakentaa uutta suunnitelmaa konfliktin ratkaisemiseksi. Loppuratkaisulla ei oikeastaan ole väliä, sillä ratkaisun vaikutukset kuitenkin nollataan seuraavaa jaksoa varten.
Viimeisessä muutaman minuutin mittaisessa lopetusosassa näytetään, kuinka päähenkilön elämä palautuu konfliktin päättymisen jälkeen takaisin normaaliksi. Usein jakso lopetetaan punchlineen, jossa päähenkilö jotenkin viittaa jaksossa aiemmin kerrottuun vitsiin.
Juonen yksityiskohdat tietysti vaihtuvat jokaisessa jaksossa ja sarjassa, mutta juonen rakenne on jaksosta toiseen samanlainen lähes kaikissa tilannekomedioissa. Charneyn mukaan tätä selittää osittain se, että käsikirjoittajat käyttävät nykyään valmiita käsikirjoitusohjelmia, joissa on valmiina edellä kuvatun kaltainen muotti puolituntisille tilannekomedioille.
Toisaalta, onko käsikirjoittajilla mitään muitakaan vaihtoehtoja? Yhdysvalloissa puolen tunnin ohjelmat kestävät ilman mainoksia noin 22 minuuttia ja tähän aikaan pitäisi saada mahtumaan pää- ja ainakin yksi sivujuoni, eikä juoni saa tilannekomedioissa muuttaa hahmoja pysyvästi. Kun jaksoja pitäisi vielä tehdä 20-30 kappaletta vuodessa, niin tuskin taitavimmankaan käsikirjoittajan mielikuvitus riittää kovin monen erilaisen juonirakenteen kehittämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti